Vuoden sähikäinen kiertopalkinto

Tiia Kälve

Kymmenen vuotta Tätien tanssikoululla on riittänyt palkittavia aktiivitanssijoita VUODEN SÄHIKÄINEN tittelillä. Idean vuosittaisesta erityisestä palkitsemisesta antoi Aidan kilpatanssijat v. 2012, jotka lahjoittivat kierto pokaalin.

Nyt palkinnon saa pyörätuolitanssija Tiia Kälve. Tiia on ollut Tanssii Tätien Kanssa ry:n jäsen niin kauan kuin hän on Tätien tanssikoulussa tanssinut.
Tiia ei ole näiden vuosien aikana ollut koskaan tanssitunneilta poissa.
Pinkkinnainen hän on kirjaimellisesti koko persoonallaan vaatteista hiuksiin asti.

Tiia on aktiivinen musiikin kuuntelija ja käy paljon tanssimassa myös festareilla ja baareissa. Hän osallistuu aktiivisesti myös tanssitunnilla musiikin soittolistan valinnassa. Toiveita tulee jokaisella tanssikerralla.
Tanssitaito ja -vauhti on kiihtynyt vuosien saatossa huimasti. Hän jaksaa kiittää jokaisen tanssipäivän jälkeen, kuinka hän on tyytyväinen saadessaan ohjausta. Ohjaajan Sinikka Myllyojan mukaan ”Välillä jankutamme samoja asioita muistin sopukoihin, mutta sehän kuuluu meidän kaikille oppimiseen.”
Mikä naurun riemu ja läheltä piti tilanteiden jännitys saa positiivisesti sydämen sykkeen nousemaan.
Tiialla on myös pyörätuoliin kuuluva nokkapyörä, jonka avulla hän hurruttelee pitkin kyliä ja kaupunkeja. Kesäisin hänet näkee useasti hevosen selässä.

Eija Hytinkoski

Vuoden 2020 – 2021 Tätien toiminta on ollut seisauksissa koronan vuoksi. Niinpä kenelläkään ei ole ollut mahdollisuutta toimia erikoisen aktiivisesti ja ansaita Vuoden Sähikäinen-titteliä. On kuitenkin eräs, joka on tehnyt mitä on pystynyt Tätien toiminnan hyväksi tänäkin aikana kuten salin markkinointia, tanssinohjausta pienelle ryhmälle jne. Kunniapokaalin antamiseen liittyy myös ajatuksia toiminnan historiasta ja Tätien menestystekijöitä pitemmällä aikavälillä.

Olen päivittänyt korona-aikana Tätien Facebookkiin järjestelmällisesti tiedot jokaisesta ohjelmastamme ja jokaisesta Helmi & Heikki -kisasta. Menneitä vuosia kelatessani syvennyin jokaiseen tanssijaan ja jokaiseen esitykseen. Ylitse muiden nousi jokaisessa lajissa, sekä ryhmä- että kilpatanssissa joku, joka oikeasti osaa tanssia. Hän on aloittanut tanssiharrastuksen tanhuryhmässä lapsena. Harrastus jatkui rippikoulun jälkeen tanssilavoilla. Hän aloitti kilpatanssin 20- vuotiaana Raahen Rytmikkäissä ja kerkisi ensimmäisen parin kanssa vakio- ja lattaritanssissa B luokkaan asti. Hän on itsekin käynyt C ja B lajivalmentajan leirit ja valmentanut omia ryhmiä.
Me toiset aloitettiin kilpatanssi 50 – 60 – vuotiaina. Olihan siinä etumatkaa. Mies ja lapset keskeyttivät tämän lupaavan tanssijan uran maailmalla, meidän onneksemme.

Kuka onkaan tämä omien sanojensa mukaan ”hiljainen ja ujo” tanssija, Meri-Lapin Helmi vuosimallia 2011. Jos Sähikäinen myönnettäisiin vaatimattomuudesta, hän olisi saanut sen aikoja sitten. Hän on Eija Hytinkoski.

On siinä yleisöllä ollut tasokasta katseltavaa, kun Eija on pelmahtanut lavalle. Can canin kärrynpyörät ovat saaneet yleisön haukkomaan henkeään. Linja-autoaseman puliukotkin ovat seuranneet lehtiä ja tunnistaneet Eijan hänen meriiteistään ja onnitelleet. Eija on ollut superlöytö ryhmäämme mukaan. Kiitos Eija kaikesta.

Eijasta on ollut moneksi. Osallistuimme Can can tanssilla Helsingin Pavin tanssilavalla Paras esitys 2010 kilpailuun. Kilpailun jälkeen oli lavalla seuratanssikilpailu. Satojen kilpailijoiden joukosta Eija valittiin toiseksi.

Yhdistyksessä Eija on ollut aktiivinen aina. Hän on toiminut ohjaajana, sihteerinä ja tienannut rahoja yhdistykselle. Hän on järjestänyt salille vuokraajia, ohjannut itse ryhmiä ja lahjoittanut kaikkiin Tätien kissanristiäisiin kampaamotuotteita ym.. Hän on kammannut meitä ja liimaillut irtoripsiä.

Eija oli ”alaikäinen” tullessaan mukaan toimintaan 12 vuotta sitten. Siis hiukan alle viiskymppinen. Tuntuu aivan uskomattomalta häntä katsoessa, että hän on aikuinen nainen nyt. Siinä ne pienet pojat ovat kasvaneet ja vanhempi on jo armeijassa. Eija alkaisi olla parhaassa iässä uusiin kisoihin ja koitoksiin. Kunpa joku järjestäisi!

Esteri Jänkälä

Vuoden SÄHIKÄINEN on Täti, joka rakastaa tanssia. Hän pyöräilee lavikseen, satoi tai paistoi, oli pakkanen tai tuisku. Nastat talvella pyörän renkaisiin ja menoksi! Pyörätuolitanssissa hän tanssahtelee joka ikinen kerta ja sen yli kaksituntisen session välillä käy juomassa ja kiroaa kipeää nilkkaansa ja polveansa, mutta sisulla jatkaa. Eläkeläisten päivätansseissa hän ostaa tanssilipun, ei istumapaikkaa ja jos vanhat herrat eivät joku kerta huomaa hakea häntä, hän kyllä itse huolehtii, että pääsee parketille. Oli harmillista, että hän aikoinaan luopui Cancan tanssista heti alkuunsa. Hän oli silloin vielä Takarivin Taavi, eikä uskaltanut mukaan. Esittämämme Lauantaina lavalle –näytelmän karjatytön roolissa hänestä puhkesikin Eturivin Esteri.

KULTTURIA JA KAUNEUTTA RAKASTAVA

Eturivin Esterinä olemme saaneet innokkaan Tädin moneen rooliin. Tiernapoika kuvaelmassa hän on Mänkki, jolla on viitta, pyörivä tähti kepin päässä ja kartion muotoinen hattu.
Olemme kaikki nauttineet Senjoorat – ryhmämme ideoista, harjoitteluista ja esiintymisistä. Esteri on kuitenkin kaikista innokkain. Hän on aina valmis ja innokas. Hänen sähköpostiviestinsäkin kertoo kaikkine sydän- ja hymynaama hymiöineen, että mahtavaa, milloin aloitetaan, kiva nähdä!
Rakkaudesta ryhmään kertoo myös, että tämä monitaitoinen Täti on usein pyöräyttänyt jotakin kahvileipää tarjottavaksi. Hän on sisäistänyt, että hyvät teot tekevät aivoille hyvää.
Esteri on omassa elämässään tilansa ottanut, itsellinen nainen. Hän tietää, mikä hänelle on hyväksi ja pitää siitä vahvasti kiinni. ”Tässä iässä tietää mitä tekee, ei tarvitse lupia kysellä.”
Esterillä on vielä kaksi piirrettä ylitse muiden. Hän on kauneutta rakastava. Hänen ulkomuotonsa pirteine korviksineen on ilo silmälle. Hänen kotinsa on kuin elokuvasta ”Talo omenapuun varjossa” ja hänen oma Jukkansa oli kuullut ohikulkevien tyttöjen mainitsevan, että ”Tuossa on esteettinen talo”. Sitähän se on kaikkine kukkasineen ja istutuksineen. Toinen piirre on Esterin huumorintaju. Se on sellaista hiljaista hykerrystä, älykästä, usein ilmeillä osoitettua naulankantaan osuvaa ja häntä itseäänkin osoittavaa leikillisyyttä.

KORONAVUOSI

Kirjoitin tämän kuvauksen vuoden 2019 – 2020 Sähikäisestä maaliskuussa 2020 ennen huhtikuun vuosikokousta. Jouduimme siirtämään kokousta koronan vuoksi syyskuuhun. Elämän yllätyksellisyys on tullut koronan lisäksi kerralla todeksi. Esterin tyttären poika kuoli yllättäen vain 17 – vuotiaana. Yhdistyksen puolesta esitän osanottomme tähän suureen menetykseen. Kuvaannollisesti ajattelen, että tämä suloinen nainen on tipahtanut valtavaan mustaan aukkoon. Näin suuri suru ei katoa koko elinaikana. Toivon, että suru ei kuitenkaan vähennä halua osallistua sosiaaliseen kanssakäymiseen ja yhteiseen toimintaamme. Toivon sydämestäni, että voisimme tarjota askelmia surun montusta ja että Esteri jaksaisi osallistua toimintaamme. Mitäpä olisi Tiernapoikaesitys ilman Tähden pyörittäjää.

Maarit Juusola

On tullut viimeinkin aika palkita Maarit Juusola Sähikäisellä. Palkinnon hän olisi ansainnut jo paljon aiemmin mutta oikeastaan nyt on paras hetki. Tämän luonnehdinnan laatiminen sai minut pitkiin mietteisiin. On tapahtunut niin paljon niinä seitsemänä vuonna, jotka hän on ollut Tätien toiminnassa.

Maarit puhutteli minua v.2012 aurinkoisena kevätpäivänä ja tiedustelit mitä toimintaa hänelle Tätien juuri saama RAY:n projektiraha voisi tarjota. Hän oli juuri jäänyt Outokummusta pois. Järjestelin ensimmäisen senioritanssikurssin tänne Tornioon ja siitä se toiminta meillä taisi alkaa. Maarit alkoi heti hakeutua Senioritanssiliiton kursseille eri puolille Suomea ja perusti Tätien tanssikouluun senioritanssiryhmän. Hän pätevöityi myös Tornion Kansalaisopiston kursseilla.

Maarit oli innostunut, päättäväinen ja sitoutunut. Häntä pyydettiin takaisin Outokumpuun mutta hän sopi pomonsa kanssa, että pitää kerran viikossa senioritanssia iltapäivisin ja korvaa tunnit työnantajalle. Me opeteltiin senioritanssia ja otettiin siihen mukaan maahanmuuttaja miehiä. Maahanmuuttaja naisille sopi paremmin itämainen tanssi. Lähdimme alusta lähtien esiintymään, kuinkas muuten. Hän järjesti meille myös tänne senioritanssi- ja istumatanssi koulutusta. Hän harrasti kansalaisopistossa viittomakieltäkin ja me Senjoorat opettelimme joululaulun viittomakielellä ja lauloimme Kuulo Ry:n joulujuhlassa.

Yhdistyksessä hän on toiminut muutaman vuoden sihteerinä.

Maarit on toiminut ahkerasti ja järjestänyt itselleen mielekkään harrastuksen. Siinä hän voi toteuttaa itseään ja lahjojaan. Tätien tanssikoulu suo sille hyvät puitteet, kuin myös suomalainen kulttuuriseura Haaparannalla. Siellä ryhmän nimi on Rajakatrilli. Olemme pitäneet itsestään selvänä, että marssimme tunneille ilmaiseksi ja hän on maksanut harjoituksista salin vuokran kuten muutkin, vaikka on nähnyt ison vaivan opetellessaan tanssit. Opettaja ei marssi koskaan saliin treenaamatta. Teemme tähän muutoksen vuokran ja ulkopuolisten koulutusten ja materiaalin hankintojen suhteen. Nyt vasta tajuan, että emme ole antaneet hänelle edes joululahjaa. Tällainen on ja näin toimii pyyteetön Tanssiva Täti. Yleensä kaikki miettivät, miten hyötyisivät milloin mistäkin. Maarit miettii, mitä voi yhdistykselle, meille ja samalla itselleen antaa.

Maarit on aina ollut henkisten arvojen etsijä ja henkisen tien kulkija ja itsensä kehittäjä. Eikä vain henkisen. Ihmisen fysiikkaan hän on myös perehtynyt opiskelemalla kalevalaiseksi jäsenkorjaajaksi. Maaritista olisi tullut hyvä psykoterapeutti ja voisi tulla vieläkin. Perustan huomioni sille tosiasialle, että hän on selvittänyt oman psyykkisen rakenteensa kehittymisen ja ”on kartalla itsensä kanssa”. Ihmisten välisissä kiperissä tilanteissa Maarit osaa tehdä asioita eteenpäin vieviä kysymyksiä ja selvittää tilanteita. Hän harjoittaa joka päivä kaiken ikävän pois päästämistä, valon ja rakkauden etsimistä ja luo rakkaudellista ilmapiiriä ympärilleen. Maarit on kultainen, ihana ja toiset huomioon ottava ihminen.

Olimme järkyttyneitä Maaritin tuntien, kun hän pari vuotta sitten sairastui vakavasti. Hän ei ollut kovin pitkiä aikoja sairauslomalla senioritanssista. Elämä oli ehkä hetken hiuskarvan varassa, mutta tanssi ei ollut ”hiuskarvan varassa” kun hän melko pulipäänä palasi estradille. Yhdistimme Tätien tanssikoulun senioritanssiryhmän Haaparannan Rajakatrilliin ja siellä olemme iloinneet joka tiistai. Nyt hän on aivan entisensä, kaunis ja valoisa Maarit.

Tellervo ja Reino Nikula

Kilpatanssiseura Aidan kiertopalkinnon “SÄHIKÄISEN” saivat ahkerasta tanssinharrastuksesta toukokuussa 2013 Tellervo ja Reino Nikula.

Kuva oikealla: Hämärtyvässä toukokuun yössä Vojakkalan nuorisoseuran tansseissa voittajan on helppo hymyillä.